En useinkaan kirjoita itsestäni, koska mielestäni en ole järin kiinnostava aihe. En sen enempää itseni kuin ulkopuolisen lukijan näkökulmasta. Kiinostavampaa on ajatukset ja ideat, joten kirjoitan mielelläni niistä.

 

Ideoiden lisäksi toinen aihe jota rakastan on absurdius. Koska banaanit eivät useinkaan ole absurdeja (eivätkä myöskään ajatuksia), en yleensä kirjoita niistäkään.

 

Tällä kertaa minun täytynee tehdä poikkeus, ja kirjoittaa itsestäni ja banaaneista.

 

Saavuin tässä eräänä yönä kello kahden aikaan kotiin. En yleensä juo kohtuuttomasti, muttä tällä kertaa olin luultavasti täyttänyt päivittäisen kalorintarpeeni moninkertaisesti erilaisten alkoholipitoisten nesteiden muodossa. Kumma kyllä, minulla oli vieläkin nälkä. Jääkaapissa oli onneksi aiemmin päivällä ostamani pussi banaaneja. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka säilyttävät banaaneja keittiön pöydällä tai muussa vastaavankaltaisessa paikassa. Banaanit ovat hedelmiä siinä missä saksalainen olutkin, ja siten parasta nautittuna kylmänä.

 

Joka tapauksessa, otin kylmän banaanin ja aloin syömään sitä koettaen samalla perehtyä solun aineenvaihduntareitteihin. Oletko ikinä koettanut syventyä glukoneogeneesiin tai tryptofaanin reaktioreitteihin kello kahdelta yöllä umpihumalassa? Kokemisen arvoinen urakka. Jottet saisi väärää kuvaa minusta, sanottakoon, että tapanani ei siis yleensä ottaen ole lukea molekyylibiologiaa pikkutunneilla huppelissa banaaneja mutustaen. Pidän enemmän mandariineista.

 

Minulla oli siis jääkaapissa neljä banaania, kaikki tuoreita ja kylmiä. Olin syönyt niistä kolme, kun tajusin järkyttävän faktan: olin mielestäni laittanut roskakoriin vain kahdet banaaninkuoret. Tarkistin asian, ja roskakorissa todellakin oli vain kaksi kuorta. Epäilin aluksi muistiani, koska muutaman promillen salvatessa keskushermoston NMDA-reseptoreita, eivät kognitiiviset toiminnot välttämättä ole huipussaan.

 

Jääkaapissa oli kuitenkin vain yksi banaani, ja muistin ostaneeni niitä neljä. Alkoholi (ainakaan etyylialkoholi) ei kuitenkaan huuhdo ennen aineen nauttimista saatuja muistoja, joten mikäli en ollut humalassa kaupassa käydessäni (en ollut) täytyi kadonneelle banaanille löytyä jokin muu selitys. Otin paperia johon listasin mahdolliset vaihtoehdot:

 

1. Kärsin tietämättäni dementiasta/jostain muusta muistisairaudesta ja olen ostanut vain kolme banaania.

2. Kämppäkaverini tai ulkopuolinen tunkeilija on varastanut banaanin.

3. Ostinkin viisi banaania, joista yksi oli antibanaani. Antibanaani on annihiloinut yhden banaanin poissaollessani, ja tästä syntyneen valtavan räjähdyksen jäljet on raivattu ja kaikki tuhoutuneet asiat ja ihmiset kahta banaania lukuunottamatta jälleenrakennettu ennalleen.

4. En humalassa välttämättä muista kaikkia reaalimaailmassa päteviä lainalaisuuksia, joten on mahdollista, että etyylialkoholi aiheuttaa myös aiempien muistojen, kuten 3 banaanin ostotapahtuman, katoamista.

5. Jääkaapissa on mikromusta-aukko, joka laajenee ja on jo kerennyt imeä sisäänsä yhden banaanin.

6. Jumala on olemassa ja on tuhonnut banaanin rangaistuksena tämän kirjoituksen kirjoittamisesta. (kaikkitietävänä jumala voisi rangaista myös tulevista tapahtumista)

7. Todellisuus on harhaa, joten myös banaani on harhaa, ja voi siis kadota milloin tahansa harhan aiheuttamassa asiassa tapahtuvan ennakoimattoman muutoksen seurauksena.

8. Banaani oli banaania muistuttava maan ulkopuolinen elämänmuoto, joka on paennut jääkaapistani kotimaailmaansa tuntemattoman teknologian avulla.

9. Olen kadottanut banaanin.

 

Pidin itse todennäköisimpänä vaihtoehtoa 8, koska se selittäisi myös Fermin paradoksin. Noin viikko ennen tapahtumaa olin myös lukenut iltapäivälehdestä uutisen, jossa matkustajakoneen kapteeni kertoi havainneensa rugbypallon muotoisen metallisen avaruusaluksen, jonka hän oli onneksi sankarillisesti viime hetkellä väistänyt.

 

Joka tapauksessa tarvitsin näyttöä. Muuten kaikki olisi pelkkää arvailua, merkityksetöntä spekulointia, päämäärätöntä harhailua sattuman kylmässä erämaassa, paskaa. Tulin siihen tulokseen, että helpoimmin todistettavissa olisi vaihtoehto 9: jos banaani löytyisi kotoani, olisin vain kadottanut sen. Mikäli ei, siirtyisin muihin vaihtoehtoihin.

 

Kahden minuutin päästä löysin kolmannet niljaiset kuoret roskakorista, ne olivat piilossa nenäliinan alla.

 

Masentavaa, mutta sellaista elämä kai on.